Rannekellomiehet ja arpiset ranteet

Leikkaushaavaa, johon nyt on kovaa vauhtia muodostumassa punainen arpi, on särkenyt tänään vähän liiankin kanssa. Jo viikonloppuna huomasin, miten kipu lisääntyi eikä käsi enää sallinut samanlaista käyttöä kuin olin jo tikkien poiston jälkeen ehtinyt tottua. Kun haava vielä purskautti hieman vihertävää eritettä itsestään ja pieni kuumeenpoikanen iski lauantaina, olin varma, että nyt on infektio tullut. Mutta, kuume katosi eikä haava ole sittemmin enää erittänyt.. Kipu on vain jäänyt. En kärsi edes hieroa tulevaa arpea! Olen vain tyytynyt laittamaan kasan Bepanthenia päälle ja se on kyllä haavaa siistinyt. Ihme voide sekin.

Pikkuhiljaa, kun vanha pahoin kärsinyt ihokerros nyt irtoaa, paljastuu alta arpi, jonka lopullista muotoa saankin sitten odottaa ainakin vuoden verran. Toivottavasti haava pian paranisi kunnolla. Jos kipu ei ala helpottaa, on pakko käydä kättä jossain näyttämässä. Sen verran tuore sairaanhoitaja vielä olen, etten oikein luota omaan arviointiini. Varsinkaan, kun harvemmin leikkaussalissa törmää tällaisiin haavoihin. Yleensä, jos vastaleikattua haavaa kantava potilas tuodaan saliin, pursuaa haava mätää ja ties mitä muuta eritettä. Omaa sairaslomaani on jäljellä vielä kaksi viikkoa, joten toivoa kunnon paranemisesta ajoissa on.

Itse leikkaus meni hyvin. Kyllähän se kipeää teki, mutta kiitos ihanien työtoverieni ja asiansa osaavan kirurgin, kestin kaiken kuin nainen. Hyviä lääkkeitä oli kyllä. Oikeastaan nyt, kun itse on hieman asiaa katsonut potilaankin kannalta, ymmärtää kaikkea paljon paremmin... Sitä en vain odottanut, miten kipeä käsi olisi jälkikäteen! Periaatteessa heti, kun puudutus katosi, kättä jomotti kuin syötävää. 600mg Buranaa ei auttanut mitään ja vain Panacodin voimilla pystyin nukkumaan ja oleskelemaan. En ollenkaan odottanut sellaista kipua. Tyhmä minä. Onneksi se kipein aika meni nopeasti ohitse ja pikku hiljaa tunsin toipumisen etenevän. Tikkien poistoon asti kättä en uskaltanut paljoa käyttää, mutta sen jälkeen olen sitäkin enemmän. Ranne ei vielä taivu taaksepäin kunnolla, mutta muuten käsi tuntuu toimivan hyvin. Mitä nyt haavaa jomottaa enenevässä määrin.. Kyllä tässä uskaltaa vasemmankin leikkauttaa, kunhan tämä oikea on ensin parantunut kunnolla ja töissäolo sujuu.

Reilut kolme viikkoa on siis sairaslomaa takana ja kaiken kaikkiaan aika on mennyt hyvin. Ensimmäisen viikon käytännössä nukuin ihan lääkkeidenkin takia, sen jälkeen tuli puuhattua vaikka mitä. Viime viikko menikin sitten sitkeän migreenin kourissa. Olisikohan pääkoppa suivaantunut jatkuvaan nukkumiseeni ja rankaissut minua siitä? Sen verran hyvin kipu oli kytköksissä unen määrää ja tällä kertaa vähemmän oli parasta! Jännä sekin.. Oikeastaan eilen oli ensimmäinen täysin pääkipuvapaa päivä. Hyvä sinänsä, koska veljen 20-vuotissynttäreillä olisikin ollut ikävä olla kärttyisellä päällä.

Pieni sananen juuri elokuvissa pyörivästä Watchmen-elokuvasta. Heh, nokkelat varmaankin osasivat yhdistää otsikon nerokkaan väännöksen juuri siihen. Itse en tokikaan väännöstä keksinyt vaan joltain nettipalstalta sen luin. Briljantti oikeastaan. Rannekellomiehet on paljon parempi vääntö kuin Vartijat. Mutta siis, lauantaina sen kävin katsomassa. Johan sitä olikin odotettu siitä asti, kun sarjakuvan joskus puolitoista vuotta sitten luin ja pidin siitä. Ja kas vain, kerrankin pidin myös elokuvasta! Hyvin harvoin on sarjakuvasta saatu väännettyä hyvä elokuva ja tällä kertaa siinä onnistuttiin. Melkeinpä voisi sanoa, että vain V for Vendetta ja Watchmen ovat ainoat todella onnistuneet elokuva-adaptiot hyvästä sarjakuvasta. 300 oli pelkkää järjetöntä mättöä ja Sin City vähän liian omaperäinen minun makuuni. Samoihin kategorioihin ei voida millään laskea näitä Batman, X-men, Daredevil ym. vastaavia mussutuksia. Ainoa hyvä Batman oli Dark Knight ja sekin vain sen takia, kun Heath Ledger onnistui Jokerina. Muuten leffa oli täyttä käsittämätöntä sontaa. Koko Batman-juttu on muutenkin täyttä sontaa. Anteeksi vaan ne, joiden varpaille pahasti astuin.

Ei se haittaa, vaikka et olisi Watchmenia koskaan lukenut. Mene leffaan, nauti ja sitten lue sarjakuva. Se täytyy joka tapauksessa joskus tehdä, että voi lopulta kuolla tyytyväisenä. Älä luulekaan, että keskittyminen pelkkään kaunokirjallisuuteen riittäisi hyviä lukuelämyksiä saadakseen. Välillä täytyy poiketa muillekin poluille.

Ps. Tytöt, lukekaa Houkutus edes kerran elämässänne. Bella on välillä hirveän ärsyttävä tyttö, mutta häntä tarvitaan, jotta Edward Cullen olisi kaikkien aikojen sydäntäsärkevin vampyyripoika.