Keskiyön aurinko ja muita kertomuksia

Huomasin tuossa eilen ihastuneeni pahasti. Jos tunnet minut läheisemmin, ei tarvitse huolestua. Mistään niin vakavasta ei ole kyse. Rakastuahan ei voi ilman todellista vastakaikua ja olemassa olevaa suhdetta, mutta ihastua voi kuka vaan, missä vaan, milloin vaan, mihin vaan. Näin ollen ihastuksen kohde voi olla niin ihminen, eläin, esine tai olematon asia. Hah, minäpä menin sitten ihastumaan fiktionaaliseen henkilöön. Ja kukas se on? No tietysti Edward Cullen!

Twilight-kirjasarjassa Bella Swanin hurmannut kiihkeä vampyyripoika saa tälläkin hetkellä osakseen miljoonien teinityttöjen pyyteettömän ihailun ja "rakkauden". Tämä teinityttöjen lauma jakaa kanssani samanlaisen kiihkeän tunteen, mutta minäpäs olenkin aikuinen nainen. Ensi viikolla kilahtaa mittariin jo 27 vuotta, ja nyt menen päätä pahkaa ihastumaan kirjasarjan hahmoon. Siitäpä ei varmaan hyvää seuraa. No niin, tietenkään en koe aivan samanlaista kiihkeyttä kuin reilut kymmenen vuotta sitten olisin vielä kokenut, enkä koe aivan samankaltaista ihastusta kuin oikeaan ihmiseen voisin kokea, mutta kyllä tämä silti vähän hämmentyneeksi vetää. Siis, jos ei oteta mukaan niitä oikeisiin miehiin ihastumisia niin voin huoletta sanoa viime kerrasta olevan vuosia ja vuosia aikaa. Mitenkähän lie nyt sitten iski päälle?

Nythän tämä Twilight-huuma on ollut päällä jo jonkin aikaa. Itse olen vähän myöhäinen kirjosieppo, sillä en ole elokuvaa nähnyt ja ensimmäisen kirjan Houkutuksen luin vasta tällä viikolla. Tarkoitus oli kyllä mennä leffakin katsomaan silloin uuden vuoden jälkeen, mutta kummasti tuo lähipiirin ns. painostus sai minut siitä ideasta luopumaan. "Sehän on niin teiniä kuin voi olla, ja sinä et pidä mistään sellaisesta!" eräs läheiseni sanoi. Kieltämättä se pitää paikkansa, en pidä mistään teinijutusta. Mutta mutta, asia jäi kuitenkin vaivaamaan mieltäni. Jopa Angry Alienin Bunny-parodia Twilightista oli loistava, joten lopulta sitten lainasin ensimmäisen kirjan kirjastosta. Pari päivää siitä päädyin ostamaan kaikki kolme suomennettua kirjaa ja nyt sitten ollaan tässä. Edward Cullen ja vampyyrit. Hemmetti.

Mikä siinä pojassa sitten viehättää? Varmasti osa syy lankeaa oheisen kuvan Robert Pattinsonin harteille. Hän kun esittää itse leffassa Edwardia ja on niin pirun komea. Silti, en minä häntä näyttelijänä ihastele ja koska en tunne häntä niin en oikeastaan ihmisenäkään, joten kyllä se lähinnä keskittyy hänen roolihahmoonsa. Kuvittelen kylläkin "oikean" Edwardin vieläkin komeammaksi, mutta sitäpä ei liene tässä lasketa. Varmasti osa niistä miljoonista teinitytöistä on ihastunut Edwardiin vain herra Pattinsonin vuoksi ja I'm fine with that. Mitä sitten? Eipä se minun hairahdustani haittaa. Saanpahan nauttia melkein rauhassa ihan vain itsekseni ;)

Mutta siis, siitä viehätyksestä? Ei se perustu pelkkään ulkonäköön, varsinkaan fiktionaalisen henkilön kohdalla. Se on se koko olemus: tässä tapauksessa paha poika hyvillä tavoilla. Jokaisen tytön unelma siis. Siinähän se onkin ja siihen tämä ihastuminenkin perustuu. Halu saada jotain mitä ei ole olemassa. Saada sen kaiken samassa paketissa. Halu kokea samanlaisen pyyteettömän, rajat rikkovan rakkauden kuin Edward ja Bella kokevat. Halu olla haluttu samanlaisella kiihkeällä tavalla. Kokea jotain ikuista.

Jokaisen tytön unelma on saavuttamaton tavoite. Näin uskon minä. Siksi repsahdin... Toivottavasti Stephenie Meyer joskus saa Midnight Sunin valmiiksi. Asiaan vihkiytyneet tietävät kyllä, miksi sitä toivon. Sitä odotellessa voin hyvin jatkaa Houkutuksen tietä aloittamalla sarjan seuraavan kirjan. Uusikuu on varmasti mielenkiintoista luettavaa, hih.

Nyt on kulunut reilut kolme viikkoa ranteen operaatiosta. Koska käsi alkaa toimia jo sen verran, että voin tällaisen vuodatuksenkin ylös kirjoittaa, voinkin ensi kerralla kerrata vähän viime viikkojen tapahtumia. Kipu kun ei niin helposti unohdu.