Väsyttää... mutta ei tässä oikein voi vielä nukkumistakaan ajatella. Jos nyt saisi valvottua myöhään, nukkuisi huomenna paremmin pitkään ja sitten taas jaksaisi olla seuraavan yön töissä. Päiväunia kun en välittäisi ottaa, sillä se yleensä johtaa migreeniin.. Tuli tosiaan aloitettua tuo vuorotyön tekeminen ihan virallisesti vaikka on sitä muutaman kerran tullutkin harjoiteltua. Reilut kaksi vuotta sain työpaikassani tehdä pelkkää aamuvuoroa ja opetella rauhassa asioita. Nyt, kun vuorojen tekeminen alkoi ja vastuu kasvoi isolla rysäyksellä, rupesi kummasti mietityttämään. Varmasti tulee vastaan vielä jokin hätätilanne vastaan, jota en ole ennen päässyt käsittelemään. Siinä sitten taidot punnitaan. Eipä kai ihme, että jännittää. Onneksi moni muukin on kokenut saman aikoinaan.
Nukkuminen on yleensä mukavaa, mutta nykyisin minut herättää jostain syystä johtuva kiivas selkäkipu viimeistään seitsemän tunnin unien jälkeen. Joskus löytyy parempi asento, mutta yleensä on pakko nousta ylös ja odottaa, että kipu menisi ohitse. Jos sen jälkeen vielä on mahdollista nukkua, kannattaa ainakin yrittää.. Tiedä sitten mistä moinen johtuu. Liekkö sängyssä vikaa tai huonossa asennossa (tykkään nukkua paljon kyljeltäni). Viime yönä kipu tuli jopa uneen asti ja pakotti hereille. Ei ollenkaan kivaa... Miksiköhän juuri minuun on pesiytynyt niin monia erilaisia kipuja?
Ilta-auringon valossa kävin kävelyllä Jyväsjärven rantaa pitkin ja nappasin sitten eräästä isosta koivusta mukaani muutamia paljaita oksia. Kotona laitoin ne maljakkoon keittiön ikkunalle ja toivon nyt niiden tekevän hiirenkorvia. En ole tainnut koskaan ennen tehdä niin. Nyt kaipasin jotain keväistä sisällekin, sillä pääsiäistäkään en jaksanut koristella. Ilmeisesti haen jonkinlaista piristystä vaikka lisääntyvä valo tuntuukin tietyssä määrin hyvältä. Jos rahaa olisi haaskattavaksi, hankkisin ikkunoihin uudet pirteämmät verhot ja vaikka lisää uusia kukkia entisten seuraksi. Hortonomiksi minua ei voi kutsua, koska useimmat kukistani kuolevat automaattisesti, mutta aina elää pieni toivo siitä, että joku selviäisi edes vuoden yli. Tykkäisin kyllä olla oikea viherpeukalo, mutta se vaatii kyllä paljon muutakin kuin taitoja. Onnea minulla ei nimittäin ole.
Viime päivinä on alkanut ärsyttämään TV:n heikkolaatuinen ohjelmatarjonta. Kaipaan selvästi jotain Star Trek Voyagerin tilalle, sillä Star Trek Enterprise ei jaksanut kiinnostaa kuin juuri ja juuri sen ensimmäisen osan verran. Pasilan ja Korkeasaaren uudet osat loppuivat ja Selviytyjätkin pääsivät taas koitoksensa päätökseen. Lauantai-iltojen aikaisempaan iloon Most Hauntediin (Riivatut Talot) lopahti mielenkiinto joitakin viikkoja sitten, kun selvisi, että tekijät harjoittavat laaja-alaista huijausta. Nyt ei mitenkään voi enää erottaa todellisia paranormaaleja ilmiöitä mahdollisista huijauksista, joten ei ihme, jos harmittaa.. Onneksi Madventures sentään toi esille uusia jaksojaan ja YLE on näyttänyt muutamia laadukkaita avaruusdokkareita Prismassa. Muuten taitaa tuo tämän hetkinen ohjelmatarjonta olla aikalailla mahdollisten elokuvien, Greyn Anatomian, Frasierin uusintojen ja C.S.I New Yorkin varassa. Varsinkin, kun joka kanava on täynnä joko sitä helvetin jääkiekkoa tai sitten jotain saastuttavaa moottoriurheilua.
Helvetin jääkiekosta puheen ollen: paikallinen jääkiekkoseura JYP on enää yhden voiton päässä Suomen mestaruudesta. Jos niin todella tapahtuu, taisi se Helvetti sitten tosiaan jäätyä joskus siinä viime kesän jälkeen.
Onneksi edes vanha tuttumme setä irstas eli
Kauko Röyhkä on omilla raiteillaan ja jaksaa tehdä edelleen uutta musiikkia mittavasta taiteilijaurastaan huolimatta. Tänä vuonna onkin jo ilmestynyt uusi albumi
Hiekkarantaa kera herrojen
Rättö ja Lehtisalo. Vanha taito on selvästi edelleen tallella...
