Nipsu in memoriam 10.4.1994 - 10.7.2008

Viime kesänä kuolleen rakkaan koirani, Nunnukan Old Maestron, muistolle.

Kesäöiden unelmia

Juoruilua

Aina löytyy uutta ja upeaa musiikkia, jos vain jaksaa vilkuilla napaansa pidemmälle. Meikäläiselle amerikkalainen Gossip ei ole enää hirveän uusi tuttavuus, mutta tämä heidän uusin albuminsa, Music for Men on niin upeaa iloittelua, että siitä on pakko toitottaa edes vähäsen. Laulaja Beth Ditto on sanonut olevansa kaikkien läskien ja lesbojen asialla, mutta kyllä tässä Heavy Cross - biisissä ollaan myös hyvän musiikin asialla. Sopii siis meille heteroillekin ;)

Etelän Hedelmäiset Lehmät

Muutama viikko sitten olin koulutusmatkalla Porvoossa ja siellä pääsin majoittumaan ihanan vanhaan Haikon kartanoon. Luiden murtumahoitoa käsittelevä koulutus antoi mahdollisuuden tutustua kartanon kohtuu suuriin tiluksiin neljän päivän ja kolmen yön verran. Siis, tietysti luentojen ja jatkuvien ruokailujen välissä :)

Samoihin aikoihin oli alueelle pystytetty Miina Äkkijyrkän veistoksellisia lehmiä käsittelevä näyttely. Kurssitoverien kanssa tuli mietittyä mahtaako lehmien asettelu tuottaa jonkinlaisen selkkauksen. Näin todellakin kävi. Eilen nimittäin satuin lukemaan Apu-lehdestä, että hirmustuneet hääparit olivat vaatineet ainakin yhden suuren lehmän siirtämistä valokuvien onnistumiseksi ja siihen oli suostuttu. Luonnollisesti Miina oli tämän vuoksi vetänyt herneen palkoineen nenäänsä. Jälkeenpäin mietittynä oli parempi olla kartanon alueella juuri silloin, kun kaikki oli vielä entisellään ja niin kuin Äkkijyrkkä oli asiat tarkoittanut. Taiteilijan vapaus on kuitenkin määrittelemätön käsite, johon pitäisi saada turvautua useammin.

Onneksi muistin ottaa kameran mukaan matkalle. Sen verran unohtumaton reissu oli, että pakko siitä on hieman kuviakin julkistaa.

Näittekö sen suuren keltaisen lehmän aivan kartanon edessä? Se on kaiken sen sotkun takana ja ette varmasti ihmettele suotta. Kieltämättä sijoittelua olisi voinut miettiä hieman enemmän...

Itse reissu meni mainiosti ja luentojen anti oli pääosin mainiota. Pieni valituksen aihe koski yllättäen ruokaa, sillä sitä ja välipaloja oli tarjolla niin paljon ja niin tiheällä tahdilla, että hirveän ähkyn siellä sai. Aamiainen oli aivan ihana ja varmasti päivän paras kohta. Lounas ja päivällinen tarjoiltiin suoraan pöytään eivätkä ne antaneet valinnan varaa yhtään, joten hieman oli erikoisempiakin makuelämyksiä tarjolla. Ei voi silti valittaa, sillä yleensä lähes kaikki lautasilta katosi. Tarjoilijoilta olisin kaivannut edes pientä hymyä, mutta kai tuollainen yli sadan henkilön syöttäminen on niin tarkkaa puuhaa ettei siinä ole varaa hymyillä. Ei voi myöskään valittaa sitä, että viiniä sai vaikka ei olisi halunnutkaan ja lisää kaadettiin, kun oli ehtinyt vasta pari kulausta ottaa. Juopon unelma siis, mutta ei tällaisen, joka ei ole oppinut punaisia viinejä juomaan.

Matkan jälkeen olen ollut kipeä lähes jatkuvasti. Selkä herättää jokaisena yönä, joka kestää yli kuusi tuntia ja migreeni vaivaa puolestaan päivisin. Voi miksi eivät nämä vaivat helpota? Nyt on jostain syystä jokin hankala jakso menossa. Ilmeisesti stressi on iskenyt näin kesälomaa odotellessa. Vielä kuukauden kun kestää niin sitten helpottaa reiluksi neljäksi viikoksi. Sissinä taistellaan loppuun asti alkukesästä nauttien. Säästä viis!

Tunnistatko tämän kasvin?

Pirulainen nimittäin tuottaa minulle päänvaivaa! Ostin sen muutama kuukausi sitten Kodin Terrasta ja siellä sen nimi oli yksinkertaisesti vain "Viherkasvi". Se tuli kuitenkin nätissä ruukussa ja muutenkin oli ihanan tuuhea, joten otin sen mukaan. Jälkikäteen olen etsinyt sitä vaikka mistä kasvioppaista - tuloksetta. Serkkuni viherpeukalona teki omat arvelunsa ja käski vain kastella sitä ahkerasti. Näin olenkin tehnyt, mutta silti se tuottaa kuivia lehtiä, jotka kaikki kerääntyvät kasvin juurelle. Lehtien katoamista ei huomaa ennen kuin vilkaisee puskan sisään.

Mystistä. Täytyy ostaa lisää multaa ja istuttaa se isompaan ruukkuun. Äitini nimittäin osti täysin samanlaisen kasvin samaan aikaan ja se on jopa kasvanut ilman yhtäkään kuivaa lehteä sylissään. Ainoa ero minun tekemisiini on isompi ruukku. Ennen sitä olisi kuitenkin hirveän kiva tietää, että minkälaista "kyytä" tässä oikein hoivataan...


Sen sijaan samaan aikaan ostettu orkidea voi paksusti. En ole vielä lannoittanut sitä, koska kaksi edellistä orkideaani kuolivat heti lannoittamisen jälkeen, vaikka ostin juurikin näille kukille tarkoitettua lannoitetta! Siitä huolimatta se näyttää tykkäävän elostaan. Juuri ennen kuin on kastelun aika, sen kukat selvästi nahistuvat (daaa...). Kun juuret näyttävät tarpeeksi kuivilta, täytän kylpyhuoneessa ison ruukun vedellä ja upotan kasvin sinne päiväksi tai pariksi. Se selvästi nauttii siitä! Kukat piristyvät aivan silmissä ja juuret pulskistuvat kaikesta siitä nesteestä, jonka se sisäänsä imee. On mukavaa nostaa se "ryypiskelyreissunsa" jälkeen takaisin kirjahyllyn päälle ja ihastella sen eloisuutta.

Saisikohan sitä vihdoin ja viimein aikaiseksi myös joitakin parvekeistutuksia? Niitä ainakin olisi kiva hoitaa... Ehkäpä innostun multapussin oston yhteydessä ja keräilen lisää kasveja hoidettavikseni. Edelleenkään en ole se kuuluisa hortonomi, mutta kyllä sitä joskus sokea kanakin jyvänsä löytää. Ehkä siis minäkin :)

Sikamaista Vappua!

Vappu. Käytännössä se meni jo, mutta periaatteessa se on vielä hyvin monen ihmisen tuoreessa muistissa. Varmasti hyvin moni haluaisi myös sen hartaasti unohtaa. Anyway, tänä vuonna Vappua oli siunattu harvinaisen kauniilla säällä ja sekös ihmisiä innosti. Voi Luoja sitä porukkamäärää, joka kaupungillakin katuja täytti ja Harjua roskasi. Aivan liikaa tällaiselle rauhaa rakastavalle yksilölle. Siispä pysyin kaukana kaupungista ja muistakin torikokouksista.

Kuka tahansa ymmärtää hyvin, että Vappua voi todella sanoa sikamaiseksi juhlaksi. Mutta, tänä vuonna sillä on muukin erityinen merkityksensä. Joo joo, tiedetään... kaikki muutkin puhuvat ns. sikainfluenssasta, joten miksen minäkin? Minä vain eroa muiden joukosta siinä, että en ota aiheesta turhaa paniikkia. Tällä hetkellä maailman jokaisen valtion terveysviranomaiset tuumivat kuumeisesti, onko tämä eläimistä lähtöisin oleva virus todella niin vaarallinen kuin juuri nyt vaikuttaa. Syytä onkin. Jos tuo ärhäkkä pirulainen todella jatkaa leviämistään ympäri maailman kulovalkean tavoin ja jos se alkaa tappaa ihmisiä joukoittain muuallakin kuin Meksikossa, voimme huolestua aivan rauhassa.

Sanotaan, että rokotetta on odotettavissa joskus aikaisintaan neljän kuukauden kuluttua. Retorinen kysymys: entäs jos virus mutatoituu taas ja alkaa tappaa ihmisiä yhtä vauhdikkaasti kuin vaikkapa toinen eläimistä lähtöisin oleva tauti Ebola? Siinä vaiheessa ihmiskunta on kusessa. Pienessä kierossa mielessäni olen kuvitellut tilannetta siitä, kuinka kaikki riistäytyy hallinnasta ja miljoonat ja taas miljoonat ihmiset kuolevat. Aikanaan tauti varmaankin saataisiin kuriin, mutta kuinka monta meitä jäisi jäljelle? Ehkä sen verran vähän, että se olisi rakkaan Maapallomme pelastus. On täysin selvää, että ihmiset ovat planeettamme pahin vitsaus. Ei ihme, että Äiti Maa päästää jatkuvasti vapaaksi uusia eläinperäisiä tauteja. HIV oli jo aika hyvä, mutta se ei tapa riittävän nopeasti. Ebola ym. verenvuotokuumeet ovat suorastaan mahtavia, mutta jäävät yleensä vain pienten piirien taudeiksi. Historiasta tiedämme, että influenssaviruksesta on tappamaan miljoonia ihmisiä, kunhan vain olosuhteet ovat sille sopivat. Kauniissa maailmassa sikainfluenssa olisi niiden uusin seuraaja.

Muistutan, että tämä on kaikki vain fantasiaa. En jaksa uskoa, että sikainfluenssasta olisi maailmojen teurastajaksi. Siksi en jaksa huolestua.... Ja vaikka siitä olisikin niin mitä sitten? Kuolen, jos olen kuollakseni - ja elän, jos niin suodaan. Jostain syystä se ei tällä hetkellä pelota minua laisinkaan.

Siirrytäänpä sitten iloisempiin asioihin. Nimittäin Twilight-DVD ilmestyi vihdoin ja viimein ilmestynyt Suomessa, joten minäkin pääsin sitten tämän ihmeen näkemään. Kyllä sitä on odotettukin ja ehditty katua kamalasti, ettei käyty elokuvissa. Noh, nyt minusta tuntuu, että elämys oli parempi, koska olin ehtinyt kirjan lukea ennen visuaalista näkemystä. Ymmärsin varmastikin paremmin erinäisiä asioita, jotka joltain "ensikertalaiselta" on jäänyt huomaamatta. Siksi kai pidin leffasta todella. Se ei tuntunut sekavalta eikä rikkinäiseltä... ainoastaan liian lyhyeltä.

Toki elämykseen vaikutti myös Edward Cullen ja totta kai Robert Pattinson. Ymmärrän nyt vielä paremmin kaikkia niitä muita naisia, jotka mieheen ihastuivat. Huhhuh...

Kriitikko minussa silti sanoo, että ei elokuva ollut sellainen kuin se olisi voinut olla. Ei se ole viiden tähden arvoinen millään tasolla. Siinä on hyvä tunnelma, mutta esimerkiksi Bellan luonne ei ole sellainen kuin kirjassa. Se, että emme kuule hänen ajatuksiaan, vaikuttaa suuresti hahmoon itseensä ja se on suuri sääli. Mielenkiinnolla odotan, mitä New Moon tuo tullessaan. Se nimittäin esittelee samalla uuden ohjaajan, joten ehkäpä saamme jotain parempaa. Ehkä. Toivottavasti. Saagan vuoksi edes... Ja kirjojen.

Lisää Valkoisia Valheita

Aina joskus livecoverointi onnistuu täydellisesti. Näin kävi, kun White Lies käväisi BBC Radio 1:n vieraana. Live Lounge on kunnostautunut monien muidenkin laadukkaiden coverointien tarjoana, sillä ainakin Lady GaGan Coldplay-coveri syntyi samaisen ohjelman raameissa.

Näin laittaa White Lies Kanye Westin Love Lockdownin uusiksi: