Etelän Hedelmäiset Lehmät

Muutama viikko sitten olin koulutusmatkalla Porvoossa ja siellä pääsin majoittumaan ihanan vanhaan Haikon kartanoon. Luiden murtumahoitoa käsittelevä koulutus antoi mahdollisuuden tutustua kartanon kohtuu suuriin tiluksiin neljän päivän ja kolmen yön verran. Siis, tietysti luentojen ja jatkuvien ruokailujen välissä :)

Samoihin aikoihin oli alueelle pystytetty Miina Äkkijyrkän veistoksellisia lehmiä käsittelevä näyttely. Kurssitoverien kanssa tuli mietittyä mahtaako lehmien asettelu tuottaa jonkinlaisen selkkauksen. Näin todellakin kävi. Eilen nimittäin satuin lukemaan Apu-lehdestä, että hirmustuneet hääparit olivat vaatineet ainakin yhden suuren lehmän siirtämistä valokuvien onnistumiseksi ja siihen oli suostuttu. Luonnollisesti Miina oli tämän vuoksi vetänyt herneen palkoineen nenäänsä. Jälkeenpäin mietittynä oli parempi olla kartanon alueella juuri silloin, kun kaikki oli vielä entisellään ja niin kuin Äkkijyrkkä oli asiat tarkoittanut. Taiteilijan vapaus on kuitenkin määrittelemätön käsite, johon pitäisi saada turvautua useammin.

Onneksi muistin ottaa kameran mukaan matkalle. Sen verran unohtumaton reissu oli, että pakko siitä on hieman kuviakin julkistaa.

Näittekö sen suuren keltaisen lehmän aivan kartanon edessä? Se on kaiken sen sotkun takana ja ette varmasti ihmettele suotta. Kieltämättä sijoittelua olisi voinut miettiä hieman enemmän...

Itse reissu meni mainiosti ja luentojen anti oli pääosin mainiota. Pieni valituksen aihe koski yllättäen ruokaa, sillä sitä ja välipaloja oli tarjolla niin paljon ja niin tiheällä tahdilla, että hirveän ähkyn siellä sai. Aamiainen oli aivan ihana ja varmasti päivän paras kohta. Lounas ja päivällinen tarjoiltiin suoraan pöytään eivätkä ne antaneet valinnan varaa yhtään, joten hieman oli erikoisempiakin makuelämyksiä tarjolla. Ei voi silti valittaa, sillä yleensä lähes kaikki lautasilta katosi. Tarjoilijoilta olisin kaivannut edes pientä hymyä, mutta kai tuollainen yli sadan henkilön syöttäminen on niin tarkkaa puuhaa ettei siinä ole varaa hymyillä. Ei voi myöskään valittaa sitä, että viiniä sai vaikka ei olisi halunnutkaan ja lisää kaadettiin, kun oli ehtinyt vasta pari kulausta ottaa. Juopon unelma siis, mutta ei tällaisen, joka ei ole oppinut punaisia viinejä juomaan.

Matkan jälkeen olen ollut kipeä lähes jatkuvasti. Selkä herättää jokaisena yönä, joka kestää yli kuusi tuntia ja migreeni vaivaa puolestaan päivisin. Voi miksi eivät nämä vaivat helpota? Nyt on jostain syystä jokin hankala jakso menossa. Ilmeisesti stressi on iskenyt näin kesälomaa odotellessa. Vielä kuukauden kun kestää niin sitten helpottaa reiluksi neljäksi viikoksi. Sissinä taistellaan loppuun asti alkukesästä nauttien. Säästä viis!