Sain eilen vihdoin ja viimein viimeisteltyä lukuelämykseni Gregory Maguiren kirjasta Noita - Lännen Ilkeän Noidan Elämä ja Teot. Kuten nimestä voi päätellä, se on elämänkertakirjoitus juuri siitä ilkeästä noidasta, joka Dorothya kiusasi Ihmemaa Ozissa. Kukapa ei Ozia muistaisi. Kukapa ei olisi pelännyt lapsena Lännen Ilkeää Noitaa. Vaikka en enää näin vuosien jälkeen Ozin tapahtumia kovin hyvin muistanutkaan, oli Noidan elämänvaiheiden lukeminen hirmuisen kiehtova kokemus. Ei liene kovin uusi idea tehdä lasten kirjasta aikuisten versio, mutta kuinka moni on alkanut luoda tarinaa aivan sen alkulähteiltä asti? Oikeasti, kuinkahan moni meistä oli miettinyt, miten Noidasta tuli noita, miten Velhosta velho ja miten Oz oikein saikaan sen keltatiilisen tien?
Siitä olikin jo aikaa, kun oikeasti luin todella mielenkiintoisen ja mukaansatempaavan kirjan. Totta kai tuollainen saa sitten janoamaan lisää. Ensin halusin herätellä henkiin vanhat Oz-muistot, mutta ei niitäkään niin helposti tuoda esiin, ja toisaalta, haluanko heti pilata kirjan antamaan mielikuvaa. Piti siis lähteä etsimään jotain uutta. Törmäsinkin hetken googlettelun jälkeen kirjasta tehtyyn musikaaliin Wicked ja siinä se oli: jotain uutta!
Ihan heti en osaisi kuvitella Noidasta musikaalia juuri tuon kirjan pohjalta (tarina on nimittäin hyvin monitahoinen ja juokseva), mutta selvästikin homma toimii. Wicked nimittäin debytoi Broadwaylla 2003 ja on sen jälkeen ollut pysyväistuotannossa mm. Los Angelesissa ja Lontoossa. Not bad! Musiikkipätkien ja kuvien katselu puhalsi sisälläni hehkuvaan kipinään lisää poltetta ja siinä sitä nyt ollaan. Heräsi siis hirveä halu nähdä kyseinen teos. Harmittavasti sepäs ei olekaan ihan helppo juttu, mutta mitäpä elämää se edes olisi, jos pieniä unelmia ei syntyisi aina silloin tällöin. Tässäpä jotain mitä tavoitella. Taas kerran.. Musikaaleja tulee muutenkin nähtyä niin harvoin, että jo silläkin perusteella haluni on täysin oikeutettu. Viikon kestänyt flunssa ja kuume ovat saaneet pääni sekaisin, sillä noidat ovat muutenkin alkaneet liikuskella lähistöllä. En tarkoita sillä sitä, että olen niitä nähnyt joka nurkan takana tai että Pääsiäinen olisi tulossa, mutta ajatuksiin ne ovat tunkeneet jos missä. Mistä ihmeestä on syntynyt käsitys noidasta ja mikä sai niille antamaan pääasiassa kielteisen leiman? Varmastikin taikuutta käyttäviä naisia on ollut "aina" olemassa vaikka varsinaiset noitavainot koettiinkin silloin pimeällä keskiajalla. Miksi noita on aina joko hyvä tai paha? Jopa Ozissa oli ainakin Lännen ja Idän Ilkeät Noidat sekä Pohjoisen Hyvä Noida Glinda. Miksei noita voi olla vain noita? Noidat ovat olleen IN taas jokusen vuoden, mutta eipä silti meidän hyvä paha mediamme näytä oikeita nykypäivän noitia. Siinäpä onkin miettimisen aihetta kerrakseen... Uskaltaako joku "täysijärkinen" ihminen tänä päivänä edes myöntää olevansa noita ja pitääkö siihen olla maagista näyttöä?
Leikkaus lähenee uhkaavasti ja pikku hiljaa alkaa jännittää yhä enemmän. Joo'o, ei pitäisi olla mitään jännitettävää, mutta minkäs sitä itselleen mahtaa. Kipu pelottaa aina ja jos on tiedossa edes vähän kipua, se on varma jännittämisaihe. Onneksi vielä on aikaa itsepohdiskelulle.
